Juro 11 vko vanha

Oho 2 viikkoa on menny nopeesti! Juro siis tuli meille 9 vko ikäisenä. Tämä toinen viikko on mennyt ihan hyvin, naarmut käsissä on vähentynyt mutta näykkiminen jatkuu jonkin verran mm. vaatteissa roikkumisella >:/ murr pari reikää on housuissa..

Jonkin verran ollaan harjoiteltu seisomista ja hihnassa seuraamista (näyttelyä varten), vähän hyppii, mutta nätisti seuraa kunhan vaan on nami kädessä..

Juron syöminen oli pieni "ongelma", käytti suurimman ajan ruokailusta Sirun kupille pääsemiseen. Närppi vähän omaa ruokaa ja juoksi keittiöön kyttäämään Sirun ruokaa. Minä tietty perässä häätämään pois, mutta silti ei omasta kupista hävinny kun ehkä puolet kerrallaan. Kasvattaja sitten neuvoi meitä jättämään päivä ruoan pois ja nyt on aika hyvin uponnut oma ruoka ja vähentynyt Sirun kupin kyttääminen. Tänää aamulla tosin upposi vain puolet, saattaa toki johtua siitä että eilen saivat kongeissa pakastettua maksalaatikkoa ja iltaruoat päälle.

Omituisesti myös Juro pari yötä teki pissat jonnekkin ihan muualle kun paperille. Viime yönä sentään meni paperille kun siirsin paperit siihen minne viimeksi oli pissannut. Eilen päivällä ei yhtään pissaa sisälle jee! Yleensä ei ole kerinnyt napata pentua kainaloon kun on herännyt tms ja jo pissaa lattialle.

Samanlaista korvien katoamista on havaittavissa Jurolla kun Sirullakin. Juro osaa tulla luokse pyynnöstä, mutta joskus on kun ei olisi kuulevinaan. Sirullakin on 2 BAER testattua +/+ korvaa ja silti korvat kääntyy taajuudelle avaruus.

Nyt on Jurolla molemmat korvat pystyssä! Toinen on vielä aavistuksen lurppa, mutta eiköhän sekin asetu. Toivottavasti ei käy samaa kun Sirun kanssa, eli lurpahtaa kun hampaat vaihtuu.  Vaihtuis jo, sais näykkimisenkin loppumaan :P

Ulkoilu hihnassa ja ilman luonnistuu jo aika hyvin. Vapaana seuraa ja tulee luokse kutsuttaessa. Otan kyllä hihnaan jos joku tulee vastaan, kerran nimittäin paineli kauppakassi naisen perään (Noloa) :D

Ens viikolla rokotus, toivottavasti Jurolle ei tule lekuri kammoa, Siru pelkää ja se on rasittavaa raahata +25kg koiraa perässä.

Juro haluaisi vaan taluttaa Sirua :)

Hurrrrja vahtihaukku! Pihalla pyöri puutarha työntekijöitä ja Juro aloitti kauhean älämölön :D

Täällä on eilis iltainen paini video

https://www.youtube.com/watch?v=3px1NxeS5Os&feature=youtu.be

Harjoitus tekee mestarin

Vai tekeekö?

Pentujen kanssa aina iskee epätoivo, kun ei voi edes sekuntia pysyä paikoillaan :D Harjoiteltiin Juron kanssa vähän seisomista ja samalla sisko otti kuvia. Pari onnistuikin ihan hyvin ja jopa vältyin naarmuilta.. kuolalta tosin en.

Ehkä näistä kuvista saa jotain selkoa, miltä pentu tällä hetkellä näyttää. Älkää vaan antako kuvien hämätä, nää saatin ihan sattumalta, ei se seiso vielä paikallaan ;D

Eilen käytiin Murren murkinassa, tosi hienosti Juro uskalsi tulla sisälle. Harmi ettei töissä ollut myyjä jolla on 8kk vanha valkoinen akita, ihan vartavasten otin Juron mukaan kun viimeksi niin pyysi. Sai kuitenkin kuvia Jurosta kun kolleegansa niitä halusi ottaa :)

Söpö pieni karvapallero joka osaa olla kunnon pikku piru! Jouduin illalla sataan otteeseen kieltää kuntopyörän polkimen jyrsimistä ja yöllä jopa nousta siirtämään koko kapistuksen portaiden alle ja laittaa esteen ettei mene jyrsimään sitä >:(

Kielletty on myös koskemasta pojan leluihin, mutta aina vaivihkaan sellaisen käy suuhunsa noukkimassa ja kun tajuaa että huomaan, juostaan korvat luimussa karkuun.

Täytyy vaan muistuttaa itseä, että kyllä se siitä, kyllä se Sirukin oppi, eventually :D

Häntäkin pysy kippuralla yay! :P

Viikko vierähtänyt

Jaahas viikko on vierähtänyt siitä kun Juro haettiin kotiin. Kädet on sen näköset, että talossa on pentu.. kova on käyttämään hampaitaan ja kovasti kiinnostaisi pojan lelut vaikka luita ja omia leluja koirilla on.

6 vuodessa kerkeää unohtamaan millaista pennun kanssa on, ei sitä edes muistanut miten täynnä naarmuja voikaan ihminen olla :D Sirun kanssa piti ottaa käyttöön tabasco, sitruunat ja viimetteeksi kova puraisu niskaan kun mikään muu ei enää auttanut.

Tabasco tepsi puupinnoissa, mutta nyt kun on vauvakin joka maistelee samalla tavalla kaikkea, en taida ottaa sitä käyttöön. Onneksi Juro ei kauheasti edes huonekaluja jyystä. 

6 vuotta sitten kämpästä löytyi myös melkeempä joka nurkasta sitruunan puolikas, jos sellainen sattui näykkimis kohtauksen sattuessa olemaan lähellä, oli se käden sijasta useesti Sirun suussa. Ei tykännyt, mutta se tepsi vain sen hetken..

Lopuksi, kun mikään ei tosiaan auttanut ikää ja massaakin alkoi jo olemaan, niin otin ja purin niskasta niin lujaa kun leuoista lähti. Siihen loppui Sirun puremiset, ainoastaan jos on todella innostunut niin saattaa vähän käyttää hampaita, mutta hellästi.

Bullterrierin kanssa joutui välillä oikeasti painimaan, mietinkin monesti että mitähän ne naapuritkin aattelee jos sattuvat ikkunasta kattomaan kun meikä painii koiran kanssa keskellä olkkaria. Monen muun bullin omistajan kanssa juteltua, ei tullut yhtään huono fiilis kun kuuli, että samaa olivat joutuneet tekemään. Tuosta neidistä on kuitenkin kasvanut oikein kelpo kansalainen, vaikka joskus siltä korvat katookin.

Täytyy koittaa Juron kanssa kiljumista, jos meitä ihmisiä muka aina sattuis kun hampaat tulee iholle.

Luita ja herkkupaloja nämä luupäät voivat ainakin toistaiseksi syödä samassa huoneessa, mutta ruokaa ei. Sirulle tietenkin annetaan vanhempana koirana ensin ruoka keittiössä ja Juro saa omansa seuraavaksi eteisessä. Siru jää nätisti syömään omaa ruokaa keittiöön, kun Juro syö ensin vähän ja koittaa sitten päästä keittiöön katsomaan josko pääsisi Sirun kupille (minä seison keittiön ja eteisen välissä vahtimassa ettei kumpikaan mene toisen kupille). 

Vähän tylsää kun joka päivä sataa, ei voi koirat oikein painia pihalla, tai voivat mutta laiska emäntä ei tahdo olla kokoajan kuivaamassa + ovea ei viitsi pitää kauaa auki, ettei pojalle tule vilu kun lattioilla ei Juron sisäsiistittömyys aikana ole mattoja.

Ilmoitin Juron 19.10 Akita open showhun, nyt täytyy vaan harjoitella :)

Lopuksi pari kuvaa

Toinen korva karvaa vaille pystyssä 10vko vanhana :)

OUNOU! Sulta puuttuu täältä jottai?! Ai eiku hei, sä olitkin tyttö!

Ensimäiset päivät

Tiistaina automatkalla kotia päin vähän jännitin, että mitenhän se Siru oikeen tulee uuden tulokkaan ottamaan vastaan. Suunniteltiin, että haen Sirun sisältä ja isäntä lähtee edellä Juron kanssa käppäilemään lähi nurtsille. Olin aika varma, että Siru alkaa heti ärisemään ja alistamaan, niinkuin on aika monen bullin pennun kanssa tehnyt. 

Murisija oli kuitenikin herra kippura, mutta nopeasti loppui murina kun pääsi vuorollaan haistelemaan Sirua. Pienen kävelyn jälkeen mentiin sisälle ja koirat paineli onnessaan takapihalle painimaan. Meni tämä tutustuminen siis todella nätisti ja ensimäinen yökin meni ilman rähinöitä keskenään alakerrassa.

Juro kotiutu tosi nopeasti ja edelleen tulevat hyvin juttuun keskenään, Siru toki tarvittaessa komentaa Juros jos sen näkee tarpeelliseksi. 

Vauvan Juro on aika hyvin jättänyt rauhaan, välillä toki tahtoisi vähän jyystää kantapäästä, mutta hyvin on jättänyt rauhaan kun ollaan kielletty. Poika on myös hyvin kiinnostunut pennusta ja saa häntäkin olla komentamassa :D

Juro on nopea oppimaan, istuu käskystä ja maahan menokin alkaa jo luonnistua. Pitkään ei malta paikoillaan olla ja usein kun ollaan ulos lähdössä saat toisen istumaan niin toinen nostaa persiin ylös. Saattaa siis useempi minuutti mennä siihen, että saat molemmat istumaan ennenkun ovesta pääsee ulos.

Ulkona seuraa hyvin sekä hihnassa, että ilman. Luokse tulee hyvin pyydettäessä, mutta välillä kaikki muu olisi niin paljon kiintoisampaa. Ulkona Siru komentaa Juroa varsinkin silloin, kun kävellään eteenpäin ja toinen haluaisi vain leikkiä.

Vaunujen kanssa ollaan jo kokeiltu kävelemistä, sekin onnistui suhteellisen hyvin, kun Siru on kuitenkin siihen jo tottunut.

Kukkapenkki on mitä mahtavin kaivuu paikka, siitä tosin ollaan eri mieltä.. useiden kieltojen jälkeenkin edelleen Juro menee penkkiä kaivamaan ja sainkin herraa sieltä kanniskella useaan otteeseen sisälle..

Hiekkakin maistuu ilmeisesti hyvältä kun sitäkin käydään pihalla syömässä.

Hampaita koeillaan kaikkialle, sohvaan, pojan leluihin, pöytään ja ihmisiin. Lahkeissa olisi hirveän kiva roikkua ja varpaita napsia, onneksi kuitenkin suurin osa energian purusta menee Siruun (Siru parka :D).

Koirilla on myös ollut ylimääräinen herkku hetki, kun poika pääsi pöydältä ottamaan namipussin ja tyhjensi sen lattialle. Siru possu sielä ensimäisenä rohmuumassa suurimmat ja Jurolle jäi rippeet.

5 päivää on menny nopeasti ja aika kivuttomasti, paljon helpommalta tuntuu kun sirun pentu aika, mutta sekin taitaa johtua siitä ettei silloin ollut sitä toista koiraa johon purkaa ylimääräistä energiaa. Töitä on vielä edessä, mutta hyvin nopeasti oppivaiselta pennulta vaikuttaa.

Nyt vaan harjottelemaan myös näyttelyä varten, ajateltiin osallistua Akita open showhun lokakuussa :)

Haaveista totta

Tiistaina 12.8.2014 toteutui pitkäaikainen haave - toinen koira. Sirulle haettiin lopelta Kennel Cazador Grandesta kaveriksi pieni karvapallo - akita uros Juro.

Akita on haaveissa ollut jo pitkään, mutta haaveen toteuttaminen on jäänyt aina syystä tai  toisesta. Pitkään olen Sirulle kaveria haaveillut ja rotua pohditty yhdessä isännän kanssa. Rotu pohdiskeluun sisältyi mm. rottweiler, sakemanni ja bulli. 

Toinen bulli oli mietinnässä monta vuotta ja Sirun kasvattaja kesällä esitti minulle ehdoituksen ottaa heidän seuraavasta pentueesta uros Sirulle kaveriksi. Ehdotus houkutti kovasti, mutta päätimme yhdessä isännän kanssa, että meidän kaikkien kannalta on parempi, että meillä on vain yksi bulli kerrallaan ja kaveriksi otetaan joku hieman rauhallisempi yksilö. Seuraava bulli meille siis tulee vasta kun Sirusta joskus aika jättää. Missään nimessä en ole kokonaan rotua vaihtanut. Bullit on ja tulee aina olemaan lähellä sydäntä <3

Esitin isännälle kiinnostukseni akitoista ja ensimäisenä epäilyksenä rotuun hurahtamisen syyksi oli Hopeanuoli anime. Hopeanuoli toki rotuun aikanaan minutkin on tutustuttanut niin kuin varmasti monet muutkin, mutta ystävän Shiba kiinnostus aikanaan johdatti minun kiinnostuksen akitoihin.

Tässä kesän 2014 aikana tuli luettua akitoista niin paljon, kuin netistä vain irti saa. Mitä enemmän luki, sitä enemmän janosi tietoa ja rotu kokoajan tuntu vaan enemmän ja enemmän omalta. Muistuttaan monelta osin bullia, mutta on huomattavasti rauhallisempi.

Kun olin pitänyt pienen rotu esittelyn isännälle, sain "siunauksen" ottaa yhteyttä kasvattajaan, nyt piti vaan enää löytää se kasvattaja johon ottaa yhteyttä. Onneksi töissä oli ajankohtaisena puheenaiheena koiranpennut, sillä työkaverini oli juuri ottanut itselleen pennun.

Onnekseni työkaverini sattui tuntemaan toisen Kennel Cazador Granden kasvattajista ja hänen suosittelemanaan sitten otin heihin yhteyttä. Kiitos siis työkaverille! Hänen ansiostaan pääsimme askeleen lähemmäs haavetta.

Ajankohtaa pennulle olimme alunperin ajatelleet loppuvuotta 2015, mutta sovimme että menisimme kasvattajien luokse tutustumaan rotuun lähemmin jo elokuun lopulla 2014. No suunnitelmathan ei aina mene pilkulleen ja Juro lähtikin meidän matkaan jo elokuun alussa 2014 :D

Nyt arkeamme ilostuttaa 4 karvaisen jalan sijasta 8 karvaista jalkaa, menoa ja meininkiä riittää kun talossa on 6 vuotias ikinuori bulli, 9 viikkoa vanha akita ja 8kk vanha vauva. Isäntäväen hermot ja huumorintaju saattavat joutua pienelle koetukselle, mutta bullin omistajana siihen on jo totuttu.

Kiitos Mirva ja Terhi, että saimme antaa kodin tälle ihanalle kippuralle :)

Siru piehtaroi ja Juro ihmettelee